Huhhuijaa! Täällä sitä nyt vihdoin ollaan, Tartossa omassa kämpässä ja kämppiksen huoneessa. Muutto tapahtui eilen ja meni lähes maagisen hyvin. Tänään puolestaan alkoi kielikurssi ja tulin ensimmäisen kerran laittaneeksi kämppiksen kanssa paikallisesta marketista ostettua ruokaa :)

Muutto tosiaan tapahtui eilen, 21. syntymäpäivänäni ja olin pari edellistä iltaa hermoillut itselleni lähes vatsahaavaa. Tiesin kyllä, että minulla on paljon tavaraa ja todennäköisesti jopa liikaakin ja olin aivan varma, etteivät kaikki mahdu mukaan. Lisäksi kaikki se työ, mitä piti tehdä, jotta entisestä huoneestani sai kelvollisen, ylitti omat ajatukseni moninkertaisesti. Taitaa huomata, etten ole koskaan aiemmin muuttanut itse. :'D Vielä edellisenä iltana piti kelmuttaa sänky, ja useita huonekaluja, juosta ostamassa koiralle ruokaa ja vielä kaiken päälle pakata ja kantaa laatikoita kuistille odottamaan. Kaaos oli melkoinen, pinna katkeamispisteessä ja kun koira vielä myöhään illalla juuri ennen nukkumaanmenoa päätti käydä uimareissulla mutaojassa ja näin pakottaa minut pesupuuhiin, olin enemmän kuin valmis vannomaan, että huomisessakin muutossa menisi varmasti jokin pahemman kerran pieleen. Useat ystävät varmasti voivat todistaa, että olin jotakuinkin hermostunut. Ihme, että ylipäänsä kestivät minua!

Kun seuraavana aamuna herätyskello sitten soi puoli viisi, olo oli jotakuinkin hehkeän väsynyt. Vaihdoin vaatteet, söin aamiaisen ja kannoin laatikot autotallin eteen syväkoomassa, jonka jälkimainingit eivät ottaneet haihtuakseen. Kun muuttoauto sitten tuli hieman puoli kuuden jälkeen ja isä kaverinsa kanssa alkoivat lappaa tavaroita autoon, järkytyin huomatessani, että ensinnäkin kaikki tavarat mahtuivat todella mukaan ja lisäksi pakkaaminen kävi ennätysnopeaan! Viidessätoista minuutissa kaikki oli lastattu ja oli aika suunnata pienten hyvästien jälkeen tien päälle. Ajomatka meni väsyneissä, mutta kuitenkin hyvissä merkeissä. Ihme kyllä en nukkunut hetkeäkään, vaan katselin Suomen luonnon heräilemistä ympärilläni. Kun sitten olimme onnellisesti selvittäneet lähtöselvityksen ja päässeet laivaan, aloin oikeasti tajuta, että tässä sitä nyt ollaan menossa. Meriaamiaisen lisäksi kerkesin lauttamatkan aikana tavata myös kahta tulevaa opiskelukaveria, jotka matkustivat samalla laivalla Tallinnaan. Heti tuli parempi olo, kun pääsi juttelemaan kohtalotovereiden kanssa.

Tallinnasta lähdettyämme väsymys vei voiton ja torkuin osan matkasta Viron maaseudun halki. Kun Tartto sitten alkoi lähestyä, havahduin kuitenkin hereille ja viimeisten kartasta katsottujen reittivinkkien avulla pääsimme onnellisesti perille tulevan asuntoni pihaan. Armoton purkaminen ja kantaminen kolmannen kerroksen asuntoon alkoi. Ja kävi muuten hyvinkin kuntoilusta, sen verran oli joka paikka kipeä! Onneksi kämppikseni auttoi, muuten olisin varmaan väsähtänyt täysin. Illalla menimme vielä tapaamaan tutoriamme ja tulevia opiskelukavereita. Samalla saimme ensikosketuksen Tarton iltaelämään ja terasseihin. Kyllä se oli aika huimaa istua terassilla ja kuunnella, kuinka taustalla lavalla soittava orkesteri soittaa Pirates of the Caribbean-elokuvan tunnusmusiikkia. Tartto on kaunis kaupunki! Illanistujaisten jälkeen omaan sänkyyn romahtaminen tuntui parhaalta ikinä ja nukahdin pienen ihmettelyn jälkeen helposti.

Tänään sitten alkoi opiskelu intensiivisen eestin kielen kurssin merkeissä. Aamulla jännitti, että osaammeko kämppiksen kanssa oikealle paikallekaan, mutta onneksi oli kartta ja olimme pyörillä liikenteessä. Keelekeskus (Kielikeskus) löytyi lopulta helposti ja päivä alkoi opettajan johdolla. Nyt kaksi ensimmäistä päivää meitä opettaa nainen, joka ei osaa suomea, joten hän opettaa englanniksi ja viroksi. Saimme oppikirjat ja menimme saman tien sellaisella vauhdilla asiaan, että melkein alkoi päätä huimata. Onneksi meidän porukka kuitenkin on tosi mukavan oloista ja opettajakin vaikuttaa miellyttävältä, vaikka aika ajoin meinaa hieman kielimuuria tupata tielle. Tämän päivän jälkeen osaan jo sanoja, kuten õige (oikein), selge (selvä) ja aitäh (kiitos), sekä ilmaisun from the heart, joka tuntuu olevan opettajan mielilausahdus kaikkeen opettamaansa. Kielioppisääntöjäkin kerkesimme jo mennä. Nyt huomaan salaa kiittäväni viron kielen alkeiskurssia kansalaisopistolla viimevuonna, se nimittäin pelastaa ainakin tältä pahimmalta alkushokilta.

Kurssipäivän jälkeen pyöräilimme kämppiksen kanssa ruokakauppaan ihmettelemään. Pääsdyimme jauhelihaan, makarooneihin ja pakastevihanneksiin ja lisäksi tuli ihmeteltyä erilaista tarjontaa kaikessa ruuassa. Suurin ihmetys minulle oli, että täällä myydään valmisruokahyllyssä myös esimerkiksi voileipäkakkua! Ajattelin jo, että ostan sitä joku päivä vaikka evääksi kouluun sitten, kun kerta hinta oli sen verran halpa. Lisäksi otin itselleni synttärikakkupalan valmisleivonnaisten hyllystä ja päädyin juustokakkuun, jossa oli päällä marjahyytelöä. Hyvää on! Lisäksi myös kaikenlaisten alkoholijuomien löytyminen samasta hyllystä normaalin siiderin kanssa sai aikaan hieman kulmien kohottelua. Mutta eipä ruokaa ollut hinnalla pilattu. Ehkä täällä elää opintotuilla ihan hyvin :D

Nyt on ruoat laitettu (salaattikulho flippasi lattian kautta), synttärikakut syöty ja soitettu myös kotiin skype-puhelu. Elämä näyttää hymyilevän ja seuraavaksi voisin varmaan palata järjestämään vaatekaappia, tai lukea hieman kielioppia tuosta kirjasta. Kyllä, meille tuli heti ekana päivänä läksyä! Jokatapauksessa olen nyt ainakin päässyt tänne perille ja ihan hyvät fiilikset tällä hetkellä. Eiköhän se tästä lähde!