And also welcome back!

Eli hyvää vuotta 2012! Tervetuloa jälleen seuraamaan Tarton seikkailujani joulutauon jälkeen. Joululoma oli ja meni pitkänä, tärkeänä ja toisaalta juuri sopivan mittaisena. Samoin ohi on jo kerennyt viilettää kaksi viikkoa eksami-kautta tammikuussa ja ensimmäinen kouluviikko. Kerrottavaa on jo nyt huimasti, samoin työtä opiskelun suhteen, mutta silti kevätlukukausi on lähtenyt sujumaan odottavan innostuneella mielialalla. Tosin talven nyt vihdoin tultua Tarttoon se onkin sitten tullut oikein ryminällä ja tämänhetkinen yli 20 asteen pakkanen ei kyllä suuremmin houkuttele ulkoilemaan, vaikka ilma muuten onkin ollut talvisen kaunis.

Joululoma tosiaan oli ja meni. Reissasin noin kuukaudesta melkein joka viikolla käyden tapaamassa ystäviä lähellä ja vähän kauempana. Kotona oleminen tuntui mukavan piristävältä vaihtelulta oman huushollin pyörittämiseen, sukulaisten näkeminen kivalta pitkästä aikaa ja sosiaalisen elämän hoitaminen eri puolilla kotimaata enemmän kuin tärkeältä. Lisäksi talvi tuli vihdoin Suomeen, mikä oli suuri helpotus omituisen syksyn jäljiltä. Silti olin enemmän kuin valmis palaamaan Tarttoon tammikuun puolen välin jälkeen eikä lähtöön liittynyt kuin iloisen positiivinen odotus uuden lukukauden aineita kohtaan. Mutta ensin piti vielä selvitä anatomian eksamista, joka oli muutama päivä Tarttoon palaamiseni jälkeen.

Täällä systeemimme noudattaa keski-eurooppalaista mallia, eli tammikuussa ei ole koulua, vaan niin sanottu eksamikausi, joka kestää yleensä koko kuukauden. Samasta tentistä on useampi tekomahdollisuus, sekä viimeisellä viikolla ennen helmikuuta myös uusinta. Sinänsä järjestely on mielestäni kätevä, tentteihin lukemiseen saa panostaa rauhassa ja tehdä kokeen sitten kun itsestä tuntuu siltä. Toisaalta taas, itselläni lukeminen ainakin jäi Suomessa ollessani todella vähiin. Olin ajatellut pänttääväni muutaman päivän ennen tenttiä ja uskoin sen riittävän, mutta kauhukseni huomasin lukuvaiheessa nivelien ja luiden unohtuneen syksyn välitenteistä huolimatta lähes kokonaan. Valmistautumisen tekniikka oli siis väärä ja kun aikaakin vielä todella vähän, eksami meni oletettavasti reilusti penkin alle. Kyseinen asia harmitti varsin railakkaasti eikä asiaa auttanut se tosiasia, että opettaja ilmoitti tulokset vasta seuraavan viikon maanantaina, kun tiistaina oli uusinta. Olin toki lueskellut jo aiemmin hieman tiedostaen, että läpipääsyni olisi epävarmaa, mutta viimehetkellä tullut lannistusisku aiheutti kyllä melkoisen tunnemyrskyn. Ensin tuli ärsytys, sitten otti päähän ja lopulta, ehkä jopa liiankin pitkän ajan päästä, iski sisuuntuminen, jonka seurauksena sain kuin sainkin luettua suhteellisen hyvin. Seuraavana päivänä menin kokeeseen, vastasin minkä taisin (vaikka pari kysymystä edelleen meni aika säveltäen) ja lähdin kokeesta, joskin paremmalla mielialalla kuin viimeksi. Reputtamisen mahdollisuus toki oli edelleen (meillä jo yhden tehtävän hylätty riittää vetämään koko kokeen hylätyksi anatomiassa), mutta toisaalta, olinpahan saanut paremman tuloksen kuin viimeksi, jos tehtäväkohtaisesti asiaa katsottiin. Lauantaina tulokset sitten tulivat ja sain tietää saaneeni tentin läpi. Jes! Ja ihan yllättävän hyvillä tehtäväkohtaisilla arvosanoilla kaiken päälle. Että tästä ei muuta kuin ylöspäin!

Koulu alkoi vihdoin viime maanantaina ja aivan uudenlaisilla aineilla. Lukujärjestys näyttää nyt monin verroin mielenkiintoisemmalta kuin syksypuolella, kun osa ns. "turhista" aineista on saatu pois alta ja päästään keskittymään enemmän omaan alaan liittyviin. Tuntimääräkin on ainakin hieman pienempi, mikä tosin ei tarkoita läheskään sitä, että töitä olisi jotenkin vähemmän, tai pääsisin helpommalla. Kevään lukujärjestys pitää sisällään genetiikkaa ja jalostusta, englantia, histologiaa, anatomiaa, eläintiedettä ja eriloomakasvatusta. Viimeiseen en osannut keksiä käännöstä, mutta lyhyesti aine pitää sisällään eri tuotantoeläimien kasvatusta ja hyödyntämistä. Laskimme esimerkiksi kananmunan hintaa ensimmäisessä praksassa. Koska kävin avoimeen yliopistoon aikanaan solu- ja molekyylibiologian kurssin, minun ei tarvitse käydä sitä täällä ja näin sain vapautuksen kahdesta koulutunnista per viikko.

Anatomian opiskelussa muuttui oikeastaan lähes kaikki. Nyt meillä pitää olla omat skalpellit, pinsetit, vaihtoterät, labratakit ja hiussuojat, sillä menemme oikeaan labraan opiskelemaan eläinten lihaksia, sisäelimiä ja muita, eli leikkelemme preparaattimme itse. Kuulostaa varmaan hieman hurjalta, mutta ehdottomasti kyllä paras tapa oppia. Vielä emme ole päässeet tosin itse leikkaamaan mitään, mutta ehkä huomisesta alkaen sitten. Lisäksi suurin muutos on, että välitenttejä on nyt kuusi (syksyllä niitä oli neljä) ja kaikki ovat suullisia (syksyllä vain jotkut osat olivat). Hieman jännittää! Opiskeltavaa on huisin paljon enemmän, mutta onneksi kieli ei enää aiheuta niin suuria ongelmia kuin syksypuolella. Nyt vaan lukusuunnitelmaa kehiin! Se on varmaankin melko pakollinen, kun ottaa huomioon kuinka paljon välikokeita ja pieniä kontrollitöitä meillä on luvassa nyt keväällä. Histologiassa yksin niitä on ainakin kuusi tai seitsemän. Positiivisena puolena tosin voi sanoa, että eksamikaudella toukokuussa varsinaisia isoja kokeita ei ole kovinkaan montaa parin kurssin arvosanojen muodostuessa välitenttien keskiarvosta. Eli puolensa ja puolensa. Jatkuva opiskelu nyt kuitenkin ainakin omalla kohdallani toimii hieman paremmin pienine koealueineen, kuin satojen sivujen pänttääminen vasta kevään lopussa.

Perjantaina oli kuitenkin ehkä viikon jännittävin päivä, sillä vein Veetin paikalliselle Felivetin loomakliinikille kastroitavaksi. Juteltuani tammikuussa Jyväskylässä tutun eläinlääkärin kanssa tulin siihen tulokseen, että kyllä minä uskallan koiran kyseiseen toimenpiteeseen viedä ja ettei siitä sille ole haittaa. Niinpä menin sitten aamusta koiran kanssa klinikalle ja koulukaverini lähti kuskaamaan autonsa kanssa. Pakkanen, joka oli jo yli viikon huidellut ennätyskireänä, ei ainakaan huojentanut mieltä, kun auton käynnistymisen puolesta sai pelätä hetken. Onneksi pääsimme kuitenkin perille moitteettomasti, täytin paperit ja kun koira sitten nukutettiin, olin läsnä. Olin saanut aiemmin luvan seurata koko leikkauksen vierestä ja niinpä sain katsoa, kuinka ammattilaiset nukuttivat koiran, ajelivat siltä karvat ja pistivät lääkkeet. Sain myös itse pistää nahan alle yhden piikin kipulääkettä ja hieman meinasi hirvittää aluksi. On ihan eri asia piikittää sikaa koulun navetassa, kuin omaa koiraa! Mutta ohjeistuksen ollessa hyvä sain piikin sisällön onnistuneesti nahan alle.

Itse leikkaus oli loppupeleissä todella nopea ja siisti operaatio eikä kestänyt kuin vajaan tunnin. Yksi noin viiden sentin viilto riitti molempien kivesten poistoon ja itsestäni tuntui ihan uskomattomalta katsoa vierestä. Opin mm. ettei ketamiinin kanssa käytetä herätettä. Kun sain vielä kokeilla ultraäänellä hammaskiven poistoa ja kuulla kehut siitä miten hyvät hampaat Veetillä ikäisekseen koiraksi on, olin enemmän kuin tyytyväinen omiin kokemuksiini ja jätin koiran rauhassa heräilemään. Parin tunnin päästä noudimme kaverini kanssa sitten tokkuraisen koiran, jonka jalat eivät kantaneet ja jonka jalkojen väliin oli turvonnut lähes tennispallon kokoinen pussi nestettä. Kyseessä oli tosin ihan normaali reaktio vanhemmalle koiralle, mutta aika järkyttävän näköistä se oli silti. Koska Veeti ei tuntunut tunnistavan edes omaa kotirappuaan, kannoimme koiran kotona ylös asti ja jätimme makaamaan nukkumapaikalleen. Illan mittaan potilas hiljalleen virkosi, mutta esimerkiksi portaiden kiipeäminen oli tokkuraiselle ja kipeälle koiralle melkoinen haaste ensimmäisen ulkoilutuksen jälkeen. Rohkeasti herra kuitenkin selvitti haasteet ja vaikka seuraavana yönäkin jouduin kaksi kertaa koiran takia heräämään, paraneminen on lähtenyt käyntiin ihan suhteellisen sujuvasti. Ainoa suuri ongelma tuntuu olevan kauluri, jonka kaulaan saadessaan koira joka kerta tuijottaa äärimmäisen syyttävästi.

Paukkupakkasten lisäksi toinen poikkeuksellinen ilmiö ovat olleet Suomen presidentin vaalit, joihin olen törmännyt hämmentävän paljon ottaen huomioon, kuinka vähän minua politiikka kiinnostaa. Tänään on virallinen toisen kierroksen äänestyspäivä Suomessa, mutta me tartolaiset äänestimme halutessamme täällä ennakkoon. Itse kävin viikko sitten perjantaina inkerinsuomalaisten talolla äänestämässä elämäni ensimmäistä kertaa ulkomailla. Toimepide oli nopea ja helppo, joten kokemuksesta jäi hyvä mieli. Tänä iltana sitten vain tuijottelemaan YLEn Areenasta tuloslähetystä jossain vaiheessa.

Olen myös tällä viikolla havahtunut taas kesätöiden hakemiseen ja voin kyllä sanoa että se on joka hemmetin vuosi samanlainen urakka. Jyväskylän kaupunki avasi kesätyöpaikkahakunsa tällä viikolla ja lisäksi olen myös lähettänyt varovaisen toiveikkaana pariin eläinalaan liittyvään paikkaan avointa hakemusta ja CVtä. Toivottavasti täksi kesäksi saisin oikeasti oman alan töitä, se olisi parin puhelinmyyjäkesän jälkeen enemmän kuin toivottavaa. Ja pääsisin samalla näkemään vihdoin ja viimein omaa alaani myös käytännössä.

Näillä eväillä siis kohti kevättä. Pitkä kevät tulossa, mutta onneksi siihen mahtuu paljon positiivista ja jännittävää uutta asiaa!