Eli vuoden, ja sitä myötä myös tammikuun ensimmäinen postaus! Hihhei!

Minähän olen siis nyt viettänyt noin kaksi kuukautta hyvin ansaittua lomaa joulua edeltäneen koerutistuksen jälkeen. Kieltämättä tenttivapaa tammikuu ensimmäistä kertaa tähän astisen kouluhistorian aikana tuntui melko makealta. Lauantaina olisi aika jälleen pakata auto, koira, tavarat (joiden määrä tuntuu aina mystisesti lisääntyvän Suomi-vierailuiden aikana) yhteen ja lähteä Ruusan, kaverini sekä hänen eläintarhansa kanssa ajelemaan kohti etelää ja Viron kotia.

Ei tämä tammikuu kuitenkaan ole pelkkää löhöilyä ollut. Kunhan joulusta ruokineen, lahjoineen ja suklaineen oli selvitty, aloitin tammikuun toinen päivä paikallisella eläinklinikalla pieneläinhoitajaharjoittelun (loomaarstiabilise praktika) toisen kaksiviikkoisen osuuden. Oikeastihan tämä 20 päivää kestävä työharjoittelu kuuluisi vasta tulevaan, kolmannen vuoden jälkeiseen kesään, mutta itse päädyin tekemään sitä jo aiemmin aikataulujen salliessa. Se, miten suuri motivaation nostattaja tuollainen pieni aika oman alan töitä seuratessa voi olla, en kykene korostamaan tarpeeksi. Sain kahden viikon aikana tehdä kaikkea, mitä hoitajaharjoittelijat muutenkin tekisivät, siivouksesta aina lääkkeiden pistämiseen nahan alle ja jopa pari niitä paljon puhuttuja ja peloteltuja kanylointeja mahtui mukaan. Ja loppupeleissä huomasin jälleen sen, minkä olen tiennytkin: tiettyjä asioita ei opi kuin tekemällä. Nyt siis vain odottamaan ensi kesää ja sormet ristissä toivomaan, että saan kuin saankin alaan liittyviä töitä. Paitsi eläinklinikoille, olen soitellut myös teurastamoiden valvontaeläinlääkäreille, sillä eläinlääketieteen opiskelijat voivat toimia myös lihantarkastustehtävissä kesäisin. Kyseistä alaa ei mielestäni hirveästi mainosteta ja se voisi tarjota mielenkiintoisen, erilaisen näkökulman eläinlääkärin työhön. Ystävilläni on jo alalta työkokemusta joten ajattelin myös itse rohkaistua ensi kertaa ja hakea töihin. Jos sieltä vaikka paikka aukeaisi tulevaksi kesäksi.

Ruusalla viheltää korvissa, kun painetaan täysiä metsäpolulla.

Lisäksi tammikuu on pitänyt sisällään myös kavereiden tapaamista, Jyväskylän kirpputorikiertelyä sekä koiran kanssa touhuamista. Viime viikonloppuna oli puolestaan kaikkien lääkisten superristeily, jonne kokoontuivat lääketieteiden opiskelijat eri puolilta Suomea, sekä Tartosta ja Unkarista. Reissu oli ihan mahtava, voin suositella lämpimästi! Buffetin, hienojen asujen ja Tukholman kiertelyn lisäksi vietimme kaveriporukalla oikeasti kouluvapaata, yhteistä aikaa ensi kerran hetkeen. Taisipa joku hyttiseurueestani jopa kommentoida että hei, meidän pitäis pyöriä porukassa enemmänkin, ilman koulua. Niinpä. Tartossa asuessa ja koulun rytmittäessä hyvinkin tiiviisti elämää hetkittäin, ei tule muistaneeksi, että siitä elämästä voisi myös nauttia. Onneksi risteily toimi loistavasti viimeisenä nollauksena ennen puurtamisen alkamista uudelleen. Ainoana miinuksena täytyy sanoa, että taisin saada ekstra-tuliaisena kurkkukipuisen flunssan Tukholman viimaisesta keskustasta. Toivottavasti kyseessä ei ole pitkäkestoisempaa lajia.

Myös kevään lukujärjestykset ovat tulleet ja lupailevat mielenkiintoista, uusia aineita sisältävää lukukautta. Oman ryhmäni lukujärjestys näyttää seuraavalta. Huomatkaa, että olen jälleen joutunut kääntämään joitain aineiden nimiä hieman hassusti, toivottavasti ymmärrätte.

Maanantai/Esmaspäev

9.15-12 Epidemiologian praksa

12.15-14 Virologian praksa

14.15.-16 Patologisen anatomian praksa

Tiistai/Teisipäev

9.15-12 Parasitologian praksa

12.15-14. Elintarvikehygienian ja eläinlääketieteellisen kansanterveydenhuollon luento

Keskiviikko/Kolmapäev

8.15-10 Virologian luento

10.15-12 Parasitologian luento

12.15-15 Kirurgian luento tai seminaari

15.15-18 Urheilun fysiologia ja doping (valinnainen kurssi, jonka otin viimesyksynä)

Torstai/Neljapäve

8.15-10 Toksilogian luento/ Kipu (Toinen valitsemani valinnaiskurssi, joka pyörii vaan osan lukukaudesta)

10.15-13 Siemennyksen praksa

13.15-16 Kliinisen diagnostiikan praksa

Perjantai/Reede

8.15-10 Kliinisen farmakologian praksa

10.15-12 Kliinisen farmakologian luento

Erityisen innoissani olen noista alkavista kirurgian luennoista, sekä kliinisen diagnostiikan ja siemennyksen praksoista, joissa pääsemme vihdoin toivottavasti ihan oikeisiin toimiin käsiksi. Erityisesti diagnostiikassa tulee varmasti paljon hyödyllistä tietoa ajatellen ensikesää ja mahdollisia toiveita päästä pieneläinklinikalle töihin. Lisäksi, jos vaan aikatauluni keväällä sallii, aion jatkaa viimesyksynä aloittamaani vapaaehtoistyötä koulumme omalla pieneläinklinikalla lisäopin ja käytännön taitojen kartuttamiseksi. Ja samalla pystyn jälleen kaiken tenttiärsytyksen keskellä toivottavasti muistamaan mahdollisimman tarkkaan, miksi minä tätä kaikkea teen. Ainoa suurempi miinus lukkarissa näyttäisi olevan perjantaivapaiden evääminen. Onneksi sentään päivä on mahdollisimman lyhyt.

Suurimmasta osasta lukujärjestyksen aineita en valitettavasti pysty tällä hetkellä kertomaan vielä mitään, vaan on odotettava ensiviikolle ja myöhemmäksi, että saan käsityksen, mitä ne pitävät sisällään. Jokatapauksessa olen toiveikas, että kevättä kohti mentäessä entistä useampi aine liittyy oleellisesti meidän tulevaan alaamme ja että neljäntenä vuonna alkavat kliiniset aineet alkavat hiljalleen olla muutakin kuin kaukana häämöttävä kajastus. Se, että käytännössä olen opintojen puolivälissä, on pelottava ja samaan aikaan hirveän hieno ajatus. Puoliväli. Siis oikeasti, vastahan minä ensimmäistä kertaa muutin Tarttoon järkyttävän tavarakuorman kanssa. Onneksi  lähtiessä minulla on nyt käytössä auto, se helpottaa likkumista hieman.

Onneksi kevät ei tule olemaan pelkkää pänttäämistä, sillä heti helmikuun alussa on edessä Radio Rockin risteily parhaassa seurassa, sekä myöhemmin maaliskuussa myös koiranäyttelyä. Kun tähän vielä lisätään se, että kämppäkaverilleni on tulossa koiranpentu parin viikon päästä, keväästä tulee totisesti mielenkiintoinen myös muuten kuin koulun saralla. Jään iloisen jännittyneillä fiiliksillä odottamaan kuinka Ruusa reagoi uuteen asuinkaveriinsa ja miten kevät lähtee sujumaan. Aurinkoisia pakkaspäiviä tuntuu onneksi riittävän muistuttamaan, että kyllä se kesä ja aurinko sieltä vielä tulevat, omituisemmankin talven jälkeen.