"If you only knew what the future holds
After a hurricane comes a rainbow

Maybe you're reason why all the doors are closed
So you could open one that leads you to the perfect road"

Katy Perry - Firework

En yleensä välitä Katy Perryn musiikista, mutta tämän biisin sanat ja erityisesti tuo tietty kohta natsaavat kyllä kuin nenä päähän viimeisen puolentoista kuukauden tapahtumiin. Juuri, kun olin kerennyt toipua Helsingin eläinlääkiksestä kolmannen kerran tulleen hylkäyskirjeen tuomasta morkkisaallosta ja ehkä jo mahdollisesti elätellä ajatusta opiskelujen jatkamisesta Jyväskylässä vielä toisen vuoden, kaikki kääntyikin aivan päälaelleen. Tavallisen kesätyöpäivän jälkeen olin juuri päässyt kotiin, kun ystävältä tuli tekstiviesti, jossa hän suorastaan kirkui ilosta päästyään Tarttoon Eesti Maaülikooliin. Kyllä siinä sydän jätti pari lyöntiä väliin, sillä olin odottanut tietoa Virosta aikaisintaan vasta viikon päästä, enkä ollut tähän asti pitänyt Tarttoa vakavasti otettavana opiskeluvaihtoehtona. Olivathan kaikki paukut menneet Helsinkiin ja pääsykokeisiin. Kun sitten avasin tietokoneen ja kirjauduin sähköpostiin sisään, jännitys oli lähes sietämätön.

"Congratulations on being accepted to our University!
This is to inform you that you have been admitted to the Institute of Veterinary Medicine and Animal Sciences of the Estonian University of Life Sciences as a first-year student of veterinary medicine. The studies take six years."

Luettuani nuo sanat tuli kyllä kirjaimellisesti epätodellinen fiilis. Aloin itkeä ja nauraa samaan aikaan ja ensimmäiset kymmenen minuuttia vain sopertelin jotain sekavaa. Äitini katsoi varmasti vieressä, että nyt se tyttö on menettänyt viimeisetkin järjenrippeensä. Kun hän sitten varovasti kysyi, että olenko minä nyt sitten menossa tuonne kouluun, kykenin vain nyökkäämään. Loppupäivä meni soitellessa sukulaisille ja ystäville ja olo oli niin hämmentävän onnellinen, etten varmasti ollut edes kunnolla sisäistänyt vielä koko asiaa. Mutta totta se oli ja viikon päästä saapunut kirjallinen vahvistuskirje teki siitä vielä astetta todellisempaa.

Alkoi kuumeisen kiireinen asunnonetsintä, asioiden järjestely ja pakkaaminen. Muutama viikko sitten kävin isän kanssa Tartossa elämäni ensimmäisen kerran ja kolmen päivän reissun aikana tutustuimme kaupunkiin ja kävimme kahdessa asuntoesittelyssä. Onneksi asunnoista jälkimmäinen oli erinomainen ja minulla oli jo kämppiskin siihen valmiina (kiitos SUOLET ja foorumi!), joten sain sen lähes saman tien eikä tarvinnut enää siitä jännittää. Myös kämppikseni on mukavan oloinen ja vaikken häntä koskaan ole tavannut, odotan yhteiseloamme innokkaana! Lisäksi koko kaupunki jätti varsin positiivisen fiiliksen ja tuntuu siltä, että kyllä minä siellä tulen viihtymään, vaikka alkuun pientä kulttuurishokkia voikin olla havaittavissa. Tartto on ihanan historiallinen ja täynnä kulttuuria. Ja onhan meitä suomalaisia siellä melkoinen määrä, joten ei se koti-ikäväkään ihan niin äkkiä pääse iskemään, toivottavasti ainakaan.

Viimeiset viikot ovat menneet hyvin tiukasti asioita hoitaessa. On pitänyt käydä KELAlla ja pankissa, vakuutusyhtiössä ja maistraatissa. Rokotukset ovat vielä hoitamatta, mutta ne otan suosiolla vasta Viron puolelta, kun tulevat kuulema noin puolet halvemmaksi. Koiralle piti myöskin hommata omansa. Lisäksi vuokrasopimus on kirjoitettu ja pakkaaminen etenee, vaikka onkin vielä kesken. Onneksi isän ystävältä löytyi pakettiauto, jota saa lainaksi. Voisi muuten tulla melkoisen vaikeaksi raahata kaikki irtaimisto ja vielä sänkykin Tarttoon asti. Ja sainpas minä viimein myös tämän blogin aluille, vaikka siihen tuntui menevän ties miten pitkään. Toivottavasti tästä on iloa ja hyötyä muillekin kuin minulle itselleni! :)

Nyt pitää palata takaisin laatikoiden ääreen, joten toiseen kertaan~

Gladrissa