Näin ihan ensimmäiseksi voisin kertoa jotain iloista, nimittäin saatte vihdoin niitä kuvia huoneestani! Kävin tuossa hieman yli viikko sitten vihdoin ostamassa meille kunnollisen imurin, joten siivoaminen onnistui. Edellisten asukkaiden jättämä pieni pihisijä kyllä piti paljon melua, mutta ei tehnyt kovin hyvää jälkeä ja kieltäytyi lopulta yhteistyöstä kokonaan, joten uuden tolmuimejan ostaminen tähän talouteen oli fakta. Onneksi se myös löytyi heti ensimmäisestä kaupasta ja toimi paremmin kuin hyvin osoittautuen näin erinomaiseksi ostokseksi. Se tosin alkoi kaupan hyllyjä katsellessa mietityttämään, että onko opiskelijalla oikeasti varaa ostaa imuria yksin, ellei saa sitä lahjaksi. Halvimmatkin kun olivat vähintään 40-50 euroa ja kalleimmat reilusti yli satasen. Minulla ja kämppiksellä oli onneksi tarkoitus ja ajatus ostaa omamme puoliksi, joten pääsimme vähällä.

No jokatapauksessa, siivoamisen jälkeen kehtasin vihdoin ottaa kuviakin nykyisestä olinpaikastani ja sen mahdollisesta ulkonäöstä. Kaikenkaikkiaan on melkein hassua miten joku huone näyttää omalta, vaikka et olisikaan valinnut sen tapetteja, tai mitään muutakaan. Sisustus, kaikki se pieni ja turha krääsä, jota olevinani otin mukaan vain turhan takia, tekee juuri minun kodistani kodin. Näkeehän sen jo kuvastakin, miten ikkunalauta on täynnä kaikkea turhaa ja silti tarpeellista. Lisäksi pakko hieman hehkuttaa rakkaista chilipuskistani, sillä ne tuntuvat suorastaan rakastavan ikkunalaudalla olemista ja kukkivat kuin hullut. Tuottoisammassa puskassa on melkein kymmenkunta papua kypsymässä ja toisessakin kolme. Olen iloisesti yllättynyt, sillä yleensä onnistun tappamaan kaikki vähänkin monimutkaisemmat kasvit alta aikayksikön.

Viime torstaina sain vieraita, kun Tartossa käymässä ollut suomalainen ystäväni tuli teelle. Kävin hakemassa hänet rauniokirkon luota,  tarjosin teet ja jutustelimme kaikenlaista. Oli niin mahtavaa nähdä jotakuta niinkin läheistä ja tuttua ihmistä ihan sattumalta ja saada hänet paikanpäälle ihastelemaan omaa kämppää ja sen hienouksia. Juttua riitti ja vaikka olimme edellisen kerran nähneet kesällä,  aika katosi välistä ja jatkoimme juttua suoraan siitä, mihin aiemmin olimme jääneet. Aivan mahtavaa! Ihanaa, että olit käymässä S! Tosin siinä mielessä vierailu oli huono, että se sai ainakin minut entistä enemmän haluamaan kavereita tänne kylään. Pitää varmaan oikeasti alkaa mainostaa, etten asu missään peräkylässä keskellä metsää, vaan oikeassa kaupungissa, oikeasti hyvien yhteyksien varrella ja oikeasti kivassa paikassa.

Kävin myös vihdoin noutamassa koiralleni ruokasäkin. Meillä on koululla siinä mielessä nerokas systeemi, että voimme tilata Hill's-merkin koiranruokia koulun kautta tavallista edullisemmalla hinnalla. Niinpä minäkin tilasin Veetille ison säkin ruokaa ja noudin sen sitten. Erinomaisen fiksua mielestäni, ruuat saa nopeasti ja suoraan kouluun, josta ne sitten noudetaan. Ja jos noin 15 euroa halvemmalla saat koiranruokasäkin, niin kyllä se jo tuntuu opiskelijan kukkarossakin!

Viikonloppu meni siivoilun lisäksi lähinnä kotona. Olin jotenkin ollut kuoleman väsynyt koko viikon (mahtoiko sitten vierailijoiden aiheuttama jännitys ottaa takaisin) ja hengailin kotona sekä perjantai- että lauantai-illan, koneella mölläten ja akkuja ladaten. Koetin myös hieman kiertää lauantaina päivällä kaupoissa etsimässä kenkiä, mutta laihoin tuloksin. Lisäksi kertailin hieman botaniikan välikokeen kasveja. Sunnuntaina oli jälleen tavalliseen tapaan koiratreenit, tosin tällä kertaa tokoilu oli peruttu. Koira käyttäytyi taas vaihtelevasti. Hetkittäin yhteistyö toimi tosi hyvin ja sitten yhtäkkiä koko herra lähti tyystin lapasesta ja ryntäsi tekemään tuttavuutta tyttöjen kanssa. Oi missä ne korvat koiralla ovat, kun niitä eniten tarvittaisiin?

Maanantaina herääminen tuntui niin järkyttävän vaikealta, että ilman botaniikan kasvitenttiä olisin varmasti jäänyt kotiin nukkumaan. Kasvitentti itsessään tosin yllätti helppoudellaan positiivisesti ja lopulta sain ensimmäisellä yrittämällä kokeen läpi. Se kyllä pudotti tietynlaisen painon harteilta, nyt enää pänttäämään vain anatomiaa ensi viikolle. Tosin nyt tällä hetkellä aika kyllä tuntuu taas loppuvan kesken. Hitto vie, lukurytmin lukemisessa onkin oikeasti haastetta! Onneksi päivä muuten meni helposti ja seuraava päivä samaten. Alkuviikon raskaus kuitenkin tuntuu aina tietynlaisena lukemisen puutteena sitten kotioloissa. Ei yhdeksän ja 11 tunnin päivien jälkeen kamalasti jaksa enää kotiläksyihin panostaa...

Keskiviikkona yllätys oli tosiasia. Sen sijaan, että meillä olisi ollut anatomian luento, (joka siis oli kuulema siirretty heti aamuksi) meillä olikin fuksiais- eli rebastepäivä! On kuulema täkäläinen tapa, että fuksiaiset tulevat aivan puskasta, joten meille ei ollut sanottu tästä mitään. Siinä sitä sitten riitti ihmettelyä, kun meidät puettiin muovipusseihin, naamoihin piirrettiin viikset ja nenät ja jouduimme muodostamaan riviä. Perinteisesti ohjelmaan kuului taas kaikenlaista enemmän ja vähemmän jännää, mutta yllätyin postitiivisesti, kun viinalla läträäminen olikin jätetty yhteen ainoaan paukkuun. Sen sijaan kiersimme jätesäkit päällä erilaisia toimipisteitä viidennen vuosikurssin opiskelijoiden johdattamana ja teimme kaikenlaista. Pääsimme mm. leikkelemään oikeaa kuollutta sikaa, tekemään lehmälle "tiineystarkastusta" ja ottamaan "rokotuksia". Koulupäivä päättyi jo aikaisin, pääsimme kotiin ja vetäisin hetkeksi päiväunille rankan päivän ja paljon ravaamisen jälkeen.

Illalla olivat vielä rebastepidut, eli fuksiaisjuhlat, joissa oli tarjolla ruokaa, juomaa ja hyvää seuraa. Pääsimme myös vannomaan vironkielistä valaa, josta en ymmärtänyt oikeastaan sanaakaan. Pitääpä ottaa taas opiskelijan paras kaveri, eli Google Translate käyttöön! Kaikista parasta ja antoisinta oli kuitenkin vanhempien opiskelijoiden jututtaminen. Kun näkee niitä, jotka ovat opiskelleet täällä jo vuodenkin ja sen, miten hekin ovat sopeutuneet muiden joukkoon, tulee tunne, että pystyy siihen itsekin. Varsinkin, kun kuulin, että ulkomaille harjoitteluun lähteminen on konkreettisesti mahdollista vanhempana! Olen niin menossa! Haave olisi päästä jonnekin keski-Eurooppaan, joten jos sitä jo nyt rupeaisi vaikka asiaa suunnittelemaan.

Loppuviikko rebastepidujen jälkeen on mennyt aika lailla anatomiaa lukiessa. Tänäänkin pyörähdimme porukalla luuluokassa katsomaan ees- ja tagajäsemeluud ja illalla vielä leffailimme kauppareissun jälkeen. Sunnuntaina saan vieraita Suomesta jälleen, kun isä tulee tänne ja viikon päästä tulevat myös kämppiksen porukat, eli kiirettä varmasti pitää! Syyslomaviikko Suomessa alkoi tänään ja itselleni ajatus on todella epätodellinen, kun olen paahtanut täällä koulua hirveällä vauhdilla. Ensi viikollakin on taas kaksi välikoetta. Toivottavasti sitten saisi edes hieman hengähtää, vaikka anatomian luvuissa menemmekin järkyttävää tahtia eteenpäin ja välikokeita on koko ajan tulossa. Seuraavaan päivitykseen siisen, nägemist!